Ynselmin järkytys

Ynselmi Ekahuti Koikkalainen, työtön herrojen armosta, monivuotinen päivärahojen kuluttaja, sai yhtäkkiä, varoittamatta työtarjouksen. Valkoisen kirjekuoren, ihan virallisen näköisen. Haisteltuaan sitä varovasti hän uskaltaui avaamaan kuoren ja siinä se oli. Hänen elämänsä järkyttävin tapaus oli tapahtunut.
Hänen elämänsähän kääntyisi aivan päälaelleen. Miten nyt saisi vapaa ajan sopimaan tuollaiseen rytmiin. Tuohan pilaisi hänen kaikki tulevaisuuden suunnitelmansa. Miten tässä nyt näin kävi. Täytyy varmaan käydä työvoimatoimistossa selvittämässä, ettei vaan olisi sattunut mitään erehdystä. Ynselmin mielestä oli aivan selvää, että siellä oli nyt sekoiltu papereiden kanssa.
Ynselmin kädet hikosivat ja hän tunsi itsensä rairaaksi, ensimmäisen kerran sitten työttömäksi joutumisensa jälkeen. Hikoilu levisi otsalle ja siitä koko keholle. Hikikarpaloiden virtaus otsalla oli sitä luokkaa, että Tammerkoskikin olisi ollut kateudesta vihreä jos olsi ollut ajatteleva yksilö. Ynselmi linnoittautui kylpyhuoneeseen, riisui litimärät vaatteensa ja kuin horkassa tärisevin käsin avasi suihkun. Tosi kylmän suihkun.
Varttituntia myöhemmin Ynselmi ilmestyi tällä kertaa kylmästä täristen, alastomana, vain pyyhe huolimattomasti lanteillaan, kylpyhuoneesta Suuntasi kulkunsa jääkaapille, avasi oven, noukki sieltä litran tölkin Karhua ja siemaisi siitä heti puolet kitusiinsa. Röyhtäisten pitkään hän alkoi pikkuhiljaa tointua. Rojahtaen sohvalle avattu tölkki kädessään hän varovasti siirsi katseensa takaisin kirjeeseen joka lojui lattialla. Sinne se oli leijaillut hänen tärisevistä käsistään..
Ynselmi otti pari ryyppyä lisää rohkeutta kerätäkseen ja kohotti kirjeen kahella sormella varovasti lattialta. Hän asetti sen pöydälle alkaen uudestaan tavata sitä tarkasti joka sanaa maistellen, jos vaikka niissä olisi joku virhemahdollisuus kuitenkin olemassa. Päästyään kirjeen loppuun Ynselmi totesi toivottomana, ettei pienintäkään virhettä ollut löytynyt.
Onneksi siinä oli vielä pari päivää aikaa työpaikalla käyntiin ja haastatteluun. Ynselmillä oli jo melkein viikon parransänki, sitä ei missään nimessä ajettaisi. Missähän mahtoikaan olla se säkki johon hän oli keräillyt vanhoja risoja likaisia vaatteitaan. Löydettyään säkin hän tyhjensi sen lattialle. Hän nikotteli, haukkoi henkeään ja pidätteli oksennustaan haistellessaan tuosta kasasta leviävää aromia. Se tuoksui aivan mielettömältä. Sen voi kuvailla vain yhdellä sanalla - negatiivinen. Sellaisen vaikutuksen hän loisi parin päivän kuluttua, mennessään työhaastatteluun. Kaikki olisi jälleen pelastettu.
Onneksi hän ei ollut hävittänyt tuota pussia, vaikka oli pitänyt. Ynselmi huokaisi helpotuksesta ja avasi telkkarin. Kaukosäädin toisessa ja Karhutölkki toisessa hän rentoutui.