Martini Mösä

Ei ollu olleska Martini vika et hän ol saanu tommose nime. Se ol iha kokonas häne isäs vika ku ol ollu nii juavuksis sillo kastajaisis, et papi kysyes nimee isä ol nuakkunu penkil ja kohottanu sormeas tilaste, - Martini.
Kaikkee sitä sattuu ku sil pääl sattuu. Muute kastajaise oliva sit menneet iha mukanvast, paitti et isäukko ol kastee päätteks juanu kastemalja tyhjäks ja toivottanu kaikel hääväel onnistunut hääjuhlaa. Lopuks hän ol horjahrellu takaperi istuma alttaril ku ei muuta penkki ittelles löytäny, keikahtanu siit seljälles ja purottanu kristukse risteines päälles.
- Herra jumala, hän ol kirkassu tuijottessas viire senti pääs naamastas ollut orjatappurakruunu ja sit sen al oleva verist naama.
- Ei ol, kyl se on kristus, oli pappi sanonu nostaissas ristiinnalittuu isäuko päält jot isä olis päässy irti tost pyhäst halauksest.
- Voi Kristus minkä mää tei, ol isäukko kauhistellu viäläki täriste ku haavalehti Sen jälkee paikal ol tullu pari valkotakkist miäst jokka ol iha rauhottavast jutelle viänee isäuko pois paikalt.
Sen jälkke ei isää enää näkyny, eli Martini ei olis koskaa tavannu isääs jollei äiti kerra heikkona hetkenäs olis hänt viäny isää kattoma. Isä ol muute iha hyväkuntose näköne, muttei tuntenu äitii eikä Martiniika. Miks olis Martini tuntenukka, ku sillo ku viimeks näki ol Martini ollu viäl nii piän.
Isä ol istunu vaalees huanees mis ol pehmiät seinäkki, melkei ku äänitys-sturios. Se vaels pisi seini ja hoki isä meitää ja yritti piirtää sormillas ristinkuvii seinil. Välil se istaht lattiaa pultatul sänkylles ja huajus siin erestakasi, sit se nous ja alko ton saman vaellukse.
Äiti ja Martini päättelivä et isän ol iha hyvä siäl ja unohtiva koko assia. Isä oli muttei ollu kuiteska.
No Martinist kasvo iha normaali nuari, lukkuuottamat sitä ettei sil maistonu viinakset eikä tupakki sen enempää ku huumeekka. Äiti pisti sen lääkäriinki mut ei se mittä vikkaa löytäny. Sitäpaitti Martini tykkäs kuldduurist niinku Junnu Vainion Porno-oopperast ja kaikest hassust niinku häist ynnä muist sensemmosist. Kyl hän lukemistki harrast, hän ol lukenu mont vuaskerta Jallui ja Kallei ja muit semmossi kulduurijulkasui. Elikkä hän ol kaikenpuali normaali nuar miäs noit muutamii poikkeuksii lukuuottamat.
- Nyt voiraanki sit mennä kattoma mitä Martinil nyt kuulu. Soitetaas ovikelloo.
Ovikello kilaht ja Martini aukas ove antae tiät huaneistoos joka ol tapetoitu kaikemaailmasil kauhelokuvie mainosjulisteil. Kattolampuski roikkus kaulast kuivumaa laitettu luuranko.
- No moron Martini mitäs pualt nyt meil sit esittelet omast ittestäs?
- Kyl se o ny nii et ny o kuldduurihetki, lausaht Martini Mösä ja laitto soittimees Reijo Tanii soimaa