Muisteluit

Pirulaut sano mää.
Emmää oikke tiär miks mää tämössi juttui alon kirjottama. Tais varmanki ol osasyy siin, et alkuus nii vaikeelt tuntuva näppis o alkanu tul tutuks. Ei enä tunnu vaikeelt löytä oikei kijaimi napeilt. Emmää olis tommost uskonu ku tätä ikkääki o jo tullu sevverra paljo et ei ain oikke uskokka. Mut nii ne vaa löytyvä iha melkke kattomat.
Tämmöne tiatokone tul taas tutuks semmottis et pojil joskus aikoje alus tul hommattu ensteks tommone Spectravideo pelikone ja sejjälke Commondore kuusnelone. Niil tul sit opeteltu kaikemaailma piäni ohjelmiiki tekemä. Sit ol seuraavaks Amiga 500 jost poik värkkäs het tonnise. Kyl ne nykysi tuntuva aika yksikertasilt vehkeilt. Sit meil tais ol joku satakakskasiki Spectrumi varmastki. Sit keksitti tommone ku PC ja siihe wintowssi. Niil sit jo saiki kaikenäköst aikaseks ja pal helpommal ku näil aikasemmil. O aikoje kulues ollu mont noit PC-koneit, kakskasikutone, kolmekasikutone, neljäkasikutone ja mont Pentiumi eli pena-konet ja Celeron-koneiki. Noi nimitykse tuleva noist koneis olleist prosessoreist. Ny sit tuntu vähä silt et mite o voinu ilma tämmöst ollakka. Noihi PC-koneihi keksitti sit hiiriki mikä sit helpot paljo wini ikkunointiohjelma käyttö. Sit tiätty tartti opetel niire koneire nopettamise, muisti lisäämise, erilaiste lisäkorttie asennukse, kovalevyje asennukse ja muut semmost.
Sit yks pojist alko kiinnostuma Linuxist ku semmone ilmestys. Aluks se ol vähä lapsekenkis Wintowssi verrate, mut vuasie saatos o tullu paljo monipualisemmaks ja helpommaks käyttääkki. Varteeotettavaks vaihtoehroks Wintowssil ja viäl ilmanenki ku winis kaik ohjelma melkke maksava. O niit tiätty paljo ilmassiki mut itte wini o jo aikas hintava, tosi se nykysi tule melke ain kone mukan. Näire lisäks o sit viäl toi Mac. Apple oma kone jok o sit taas iha oma konees. Ohjelmistoines kaikkines. Siit mul ei ol oikke mittä hajuu.
Nykysi sit ku o tottunu linuxi ni ei tul wini käytettykä ku iha pakottavis tapauksis eli sillo ku sattu ostama jonku laitte mis ei löyry ajurei linuxil. Sit viäl ku kehitetti tää netti ni maailma aukes. Siält sit löyty vaik mitä assia, ku vaa sattu vaik vahinkos löytämä oikee hakusana siihe selaime hakukonesse.
Kyl tää maailma o menny aikamoisi harppauksi etiäppäi muutamas vuaskymmenes. Mihi viäl mahreta päätyykkä.

Tuski tämmöst voi ol olemaska.

Tää o mettänelävie viimessi pakopaikkoi muuttuvas maailmas. Ei näy missä eres rikkinäisii pulloi taik muavikassi jääntei saatikka muit ihmiselo merkei. Vääjäämät tule miälesse onks tämmöst enä missä olemaska, paikk jot ihmine ei ol päässy tuhooma.. Tuski tämmöst voi ol olemaska.
Kirkkaa valosätte saava vihriä vivahtee siilautuessas lehvistö läpitte. Harmain seisova ikivanha naavam peittämä puut, osa jo olles maatumas ja muuttumas mullaks vihriäl sammalvuateel. Myäs nuart uut kasvustoo o valtaamas ala vanhuste vapauttamalt alalt.
Mettä o iha omas koskemattomas komeuressas repivine ryteikköines, upottavine soines ja paksune pehmeine sammalpeitteines jok o vallannu kivekki vihriässe syleilyys. Jyrkkäseinämäise kallio. ympäröivä tätä iki-ihana laaksoo, jos eläimekkä eivä tiärä mite hiano olotila niil onka suatu. Lukuuottamat lintui, jokka jokavuatisil muuttomatkoillas näkevä muutaki maailma.
Peuras seuraava tarkkana marjoi pensaist noukkiva naaraskarhuu jok pentuines o asettunu piänel mettäaukiol aurinko paisteesse. Pennu telmivä keskenäs autua tietämättömin maailma pahuurest. Pari jänist seura myäski karhumpentuje telmimist korva pystys pualittai pystysse nousseina.
Kauempan rintees hirvi kohotta komiaa sarvipäätäs haistelle tuulenviree tuomii viästei ympäristö tapahtumist. Pari kerta vaimeest tuhahrettuas se siirtyy verkkasest keinahrelle vähä kauemmaks karhuje valtaamast aukiast. Se kolautta ryteikö läpi mennessäs sarvens puu kylkke saare aikka valtasa säksätykse puus päiväunil olleelt oravaperheelt. Linnukki jokka eivä oikke päässe selvyyte mist johtus oravie varotushuuro ja muu räksytys yhtysivä varoitusäänie konserttisse, jok hetke kuluttu vaimentus jälle rauha palatess, ku hirvi pääs läpitte ryteikö avarammil kulkuväylil.
Ikihonkie välist pilkotta piäne järve pint. Hiljakse väreille seki huaku ympärilläs vallitseva rauha. Rauha, jok pakottais ihmisenki hiljentymä jonku suuremma eres, jos hää tän eksyis. Paitti siin tapaukses, jos hää erustais mettäyhtiöt taik mettästys-seura, taik jotta muut sellast.

Ny käyrää jouluv viattoho

Jassoo. Vai et joulu. Mikäs se semonnenki oikke o? Sillo ku ol piän se tuntus ain hianolt. Mut ku ikkä tul lissä se vaa jotenki katoo toi ilosuus tostki juhlast. Mahtaaks ol syyn et sillo ei tarvin osallistu ku toho kuusen koristelusse jos siihenkä ja syämisse tiätyst vaikkei se ruak sillo oikke maistunukka. Ku orott kauheest, et jos se naapuriserä tai isäuko tai jonku muu tutu näköne joulupukki tois jotta lahjoiki vaikkei nii kiltti ollu ollukka. Ja yleens se ain toi. Kuis se pukki ain oliki nii tutu näköne?
Nykysi se o iha toist. Käyrä kaupas ja yritetä muista kaik mitä ny sit tarvita ruakapualt. Hermoilla kauppajonois ja pistetä Visa vinkuma ku käteist ei kummiska ol riittäväst. Käyrää puale tusinas kuusemyynti paikas kattelemas eik sit kuitenka olla oikke tyytyväissi siihe kuuse joka sit kotti tuara vaik siäl se ol nii komia. Se o joko liia pitkä, taik liia tuuhee, taik liian laiha, taik jotta muut. Tiätty ku siäl ei ollu katto eikä seini eikä muutaka kuuse ympäril se näyt nii komialt.
Mut sit tule väistämät se aatto. Ensteks paisteta kinkku ja vähä niinku olla varpaillas kummiski sen kans eli valvota koko yä sitä vahtimas vaikkei siin tarttis ku pistä se noi ikkä suuripiirtei vähä yli satase lämpö paistopussisse ja uunisse kypsymä. Herätyskello vaa soima siihe aikka ku sen pitäis ol kypsä ja sit maate. Ku kello herättä ni sit kuorruttama ja paisteta kuari sit kaunii ruskeeks ni siin se sit onki. Tiätty täst puuttus se et sillo yleens pari kerta poltta näppis ja kaata sitä sata asteist rasva siit pellilt tai paistopussist jollei ny iha päälles ni lattial kummiski. Toiki o aikamoine taitolaji saara se nahk siit kinku paalt pois nätist itteäs polttamat.
No aamul sit haeta kuus siält mihi se laitet säilösse ja nykysi yhä useemmas paikas ainaski näi kaupunkis taistella se verko kans jot saada kuus siält ehjänäs pois. Laiteta se jalkka ku ensteks o kuaritt jonki matkaa kuart tyvest pois et se sais imupintta. Jos käy tuur ni siin onnistu ilma et lyä siin vaihees kirveel jalkaans tai leikkele sormias viipaleiks. Sit raahata kuus sissä ja laiteta koristei ja palloi ja sähkökynttiläkki siihe. Kaareta kuusenjalkka vet ja pual litra lattialki ku se tule täytte nii yllättäväst. Olla tyytyväissi ku kaik saara kuntto ja laitetaa töpseli seinä. Siin vaihees mont kertta o tullu ette - ainaski mul - semmone, et mittä ei tapahru. Ei ol taaska huaman koitta ens jo mont päivä aikasemmi et toimiiks ne vai onks joku kynttilöist mahrollisest koko vuare seisonna jälkke ottanu luvu elikkä sammunu. Jos o hiukkaki tuuri ni o muistanu osta varakynttilöi et voi sit ruveta kokeilema mikä niist o sökö jollei satu olema semmossi joist näkke het onks lanka poik. Jollei tommost muist tehrä ajois o aiva turha lähte siin vaihees hakee varakynttilöi mistää ku kaik kaupa ova jo kiin. Ku kaik o saatu reera ja valokki palama kuuse ni eiku joulu viattoho. Sen seittemä sortti ruakka pöytä ja napa nitisemä ja käyrää jouluv viattoho.
Rauhallist jouluu ja semmottis.
Toivottelee Api

Yks kuusehaku reissu

Mettän siimekses kahlailee pualmetrises lumes isä poikas kans. Taitava ol kuusehaus ku isä roikotta käressäs Homelite. Taivaalt tiputtele hiukka hiutalei ja muute olis mukava mut pakkane o parikymmene astee paikkeil. Alka pikkuhilja tul kylmäki tarpoes. Mont kymment kuust o jo katot muttei mikkä ol kelvannu.
Äkki poik päästä riamukiljasu. Hiano kuus o häne miälestäs löytyny. Isä kattelee kräki vähä epäluulosena mut taipuu kummiski poja tahtosse. On siin senttä aikas tasasest oksiiki vaik vähä hentossi ovakki ja noit hylätyi o jo ollu iha tarppeeks.
Isä otta tukeva ottee Homelitest ja alka kiskoma sit sitä käymä. Phrrr phrr sano kone, muttei suastu käynnistymä. Hää räplää nappei ja yrittä uurestas. Isäl alka pikkuhija ohimosuane pullistuma ja nousema hiki pinta. Alka kuuluma jo vähä murinaaki isä hampaitte välist. Hää talla lunt tasaseks ja purotta saha maaha ja laitta jalkans sem pääl et sais tukevast vetäst sitä käymä. Hää vääntele ja räplää nappei taas eri asentoihi ja repii oikke olan takka konet käymä ilma tulost. Ilmoil alka tulvima voimasanoiki mut ei vaa nekä aut saha käynnistykse. Poik seura viärest ja yrittä jotta sanookki mut isä ei ota kuulevii korviins mittä pojaltans.
Lähes puale tunni käynnistystappelu jälkke isä pitää tupakkitauo ja kysäse tupakki sytyttäessäs: Mitä assia sul ol?
Poik katto isätäs arast ja sano: Emmää oikke mittä.
Kyl sää jotta yriti sanno. San vaa mitä sul ol assia; isä tivaa.
Uskallaks mää sanno? Sää ole jo nii kiukkune; kysäse poik.
No san vaa, emmää sul ol kiukkune ku tol sahal; vasta isä.
No, onks siin bensa kans?; kysäse poik.

Jouluja

Mää täs ihmetteli ku ihmise eivä tykkää joululauluist jois kerrota realistisest joulust.
Mul tul miälee ne semmose ajak ku mää oli talkkari. Ku tul joulu ni eik sillo just sattunu usse nii et tull lumisare. Noit valkossi ihani lumoovi hiutalei jok tua joulumiält usseimmil paitti talkkaril joka hikipääs lähte kola ja harja kans sitä auraama jot muut pääsis sit mukavil joulureisuilles. Sen jälkke sit katto joka paikasta onks liukast. Jos oli ni sit lähte hiakottama kottikärryje ja lappio kans. Nykysihä niil o kaik hiano hiakotuskärry ja muu vehkee. Kyl siin karisi aika äkki juhlamiäl. Sit semmossi tilantei jok ny o varmaa kaikil talkkareil tutui jouluist. Sähkö reistaili ku ol liika rasitet linjoi liialliste lamppuje kytkemise johrost. Patterikki ei lämmenny ku ain joulun aika sinne tul ilmakupla ku jonku korkeemma voima tahrost. Lavuaari ei vetäny ku sin ol kaarettu noi kinkkupellil jäävä liämi joka o aik rasvapitost ja jähmetty hajuluko mutkii jäähtyessäs tukkie viemäri. Toise taas kaatoiva sen liäme vessapyttysse ja saiva aikaa sama ilmiö vessa hajulukos. Täs vaa muutami muistoi niilt ajoilt. Sit tiätty ku joulu ol ohi ol aikamoine tappelemine et sai kaik rypistety lahjpaperi mahtuma roskikse jok ei ollu mitotet ollenska tämmösil roskamääril. Sit se joulukuusie määrä jokka sit tul tammikuus. Niit ol roskiksis ja ympäri roskiksi melkei ku olis mettäs kulkenu.
Sit tul miäle semmone ku mää oli autokuskin. Ne liikelahja joit ainaki sillo jaetti oliva viinapulloi miähil ja suklaakonvehtei naisil. Mahtoko ol sit takan semmone et naiset oliva liia laihoi ja miähe jokka yleens o aik tuppisui saatais eres joulun puheliaiks ja vaik leikkimä piirileikki kuuse ympär ja laulama joulaului. Tosi kyl o et suamalaine miäs aika usse sii vaihees kontta kuuse ympäril ja öirise vaa yrittäessäs löytä vessa joho vois menn yrjöömä. Maha täys jouluruaki ja pää täys viinaksii se o aika ussias paikas suamemaas tuttu juttu. Onha semmossiiki huushollei jois ei ol ruakka mut viinaksii kylläki. Miksei tämmösist sais lauluiks tehrä? Sehä o vaa realismii.
Mut ehkä se joulu o semmone pyhä assia et se pitäis pittä eros realismist. Sehä o Jeesukse syntymäjuhla vaikk ei se Jeesus syntyny lähelläkä joulu tutkimuksie mukka. Ainaski tommost o selvitetty et Herotes pani verollepanonsa maaliskuus. Mut ehkä se o virheellist tiatoo, vai kumpi o. Tiärä hänt sit ku ei ollu paikal sillo. Joulu taas olis keskitalve pakanalline juhla jollo juhlitaa sitä et päivä alkava taas pirentyy. Toi tuntuis lookiselt. Mut uskokoo jokane siihe mitä haluu, emmää siihe puutu. Semmosest ei tul muut ku sotii vaa jos puuttuu toiste uskomuksii, niinku historia ja nykypäiväki toristava.
Mut ei siin mittä, kaikk taplaa tyylilläns.

Hyvää Jouluu vaa kaikill sukupualee ja varallisuutee katsomat!

Mikähä siinki.......

Mikähä siinki o et kaik nykysi mitata rahas?
Onks seki joku EU tirektiivi vai onks se vaa amerikkalaisuure ilmentymä jok ny o tullu suameenki ja jääny pysyväst tän majailema. Telkkaris sitä kummiski toitoteta kaikis sarjavilmeis ainaski amerikkalaisis sarjois.
Jos joku sattumalt töpeksii hiukka jossai jutuissas ni enne siit sai makeet naurut aikaseks mut nykysi aleta poliisivoimi hakke syyllist kuka siit sit joutu vastuusse ja parhaammas tapaukses maksama muutama miljoona jollekki joka ei ol eres ollu paikal. Eikä tainnu tiätääkkä asiast enneku luki siit lehrest.
Noi lehre o sit viisai ne tiätä kaikenäkösi juttui kaikist. Tiätty tartte oll jonkulaine julkku tai ainaski mulkku enneku siit sit kirjoteta . Ja sillonki kirjoteta useemmite täyt paska. Mut ei ne jouru siit vastuusse - se o vaa sanavapaut. Ne mist kirjoteta kyl joutuva maksama taval tai toisel. Toisilt mene tyäpaik, toisit maine, joillaki se taas kasva - meinaa maine. Mut jollei ol mittä syyt pittä hyvä mainet ni o kai se huanoki maine paremp ku kokona ilma.
Täs tul vaa miälee toi juttu ku poliisii syytetti siit, ettei se ottanu aset pois joltai ku ei ollu sil mittä viäl sillo tehny lukkuottamat joitai viteoi joit ny voi tehrä kuka vaa sen enemppä ajattelemat niire toteuttamist. Mist ihmee syyst se olis voitu pois otta. Sit tiätty sil sit naksaht pääs ja se men ammuskelema muutami hengettömäks. mut se onki sit jo toine juttu. Ei sil ol erellise kans mittä tekemist. samast syyst pitäis otta kaikilt joil o kirves koton se pois jottei ne vaa sattuis katkasema perheeltäs päitä. Taik sit jokaiselt ku omistais puuko pitäs otta puukko pois kosk ne voiva pistä sill jotakuta. Kyll maailmas o puukotet ihmissi siviilis enemp ku ammut ainaski suames. Siks kait tuli se säännös ku kiäls yli viissenttise veitte pitämise mut silki saa tapettu jos ossa. Ei siin tartte mittä aset jos ossa.
Mut se o taas esimerkk siit et jokase tapaukse tartte löytä joku jok o vastuus tapahtuneest. Vaik sit se ketä siit sit syytetä olis täysi syytö. Se vaa ei jaksanu usko tommost tapahtuvaks. Ei kai kukka järkevä ihmine vois usko tommost. Mut ain o se tosasia olemas et meit o joka lähtöö ja loput jää laituril.

Jouluki lähestyy

Jasso. Ny sit taas o alkanu joulukuuki. Lunt ei o näkyny ku hiukka aamusi jossa ruahikos taik enemmänk se o vaa tommost pikkuse pakkase tuama härmä. Ei se mittä lunt ol.
Mul ol tos näyttelyki viime kuus tual Toarla majatalos. Siäl ruakala seinil. Paljo myänteist kritiikkiik tul ja jotta vähä muutki mut kaikekaikkians ol myäntene tapaus. Talourellist hyäty siit ei kyl ollu. Mittä ei myyty ja tarvikkeekki makso jote takkii tul taas kute ain ennenki. Ens kesän sit pitäis ol näyttely Dragfjädis. Siäl Pangeti majatalos. Emmä usko et siitäkä mittä tianaa, mut onpaha jossa jotta sit näytil kummiski. Mun tost Tuarla näyttelyst o semmone diaesitys tual mun kotisivuil www.apiart.net siält ku klikkaile ettepäi kunnes tule vasta nappi jos luke Tairenäyttely ni sen takka se sit tule esil.
Täs joutusi tommosse ranneleikkaukseenki. Viilletti ranne auk ja katotti vähä hermoi. Jumis oliva, jote niit sit vähä irrotelti ja aukasti sitä kanava mink läpi ne menevä. Muutamas päiväs palas tunto sormisse joist se ol jo hävinny. Kyl tää o ihmeellist. Ens kevään o sit toine ranne vuaros. Vanhuus ei tul yksinäs. Tommone tule kuulemma tärisevist tyäkaluist tai vaik paljost hiirekäytöst täs tiatokoneel. Tiär hänt sit kui o mut tul tommone kummiski.
Täs katteli noit Suame itsenäisyyre muistojuhliiki tualt telkkarit. Paljo ol hianoi pukui naisväel, mut miähil vaa yhtlai väri. Miähil o se hiano pual et ne voi käyttä sama puku mene ne sit häihi tai hautajaissi tai mihi vaa juhlii. Ei niist sit oikke tiär juhlisivak itsenäisyyt vai EU kaut menetetty itsenäisyyt. Iha kui vaa. Sama juhlapuku käy kumpipäi vaa. Kyl mulki kynttilät palova tos pöyräl niitte kunniaks ku tätä Suamemaat sillo pualustiva ettei jouruttu viaraitte käskyvalla alle. Mut ny sinne sit o jouruttu iha vapaaehtosest. ja siit viäl maksetaanki. Joka vuas, eikä mittä vähä ollenka. Oma Markkaki menetetti ja nyt o kuulemma nii hyvä ku olla Euro-rahas. Ei kuulemma inflaatiotaka ol ollenka. Ainaski semmottis sillo puhutti, mut kui kävikä. Mun miälest toi inflaatio karkas käsist jo het alkuusa, mut ei kait se ol mun murhe ku vaa jostai sais hiuka kolikoi eres et sais pari känttyy ja vähä rasva pääl.
Mut turhaa mää kait täs ruikuta. Kyl Brysseli herrat tiätää mite suames olla ja eletä. Muistuu vaa miälee ku ne tul tänne talvel kattoma ja meinasiva et ompas tääl mahtavii peltoaluei. Eiväkkä meinannu millän tajut et seisosiva järvejääl ja peltoala ol pelkkä vettä vaa.
Et semmottis tälkertta.

Erään viimeistelyn tarina.

Tiä jok kiamurtel alas mäerinnet ol pelkkä polku. Vihree risuko keskel se näyt aiva kiamurtelevalt ruskialt käärmmeenahalt. Alhal häämöt vett jota kutsutti mereks. Merelaht näyt kyl lähestulko kuraprunnilt laivoje potkureitte virtauksie jäljilt. Samee ves ol ol ihan ruskiaa liajusekast liänt joka ei enä eres jaksanu tuules eres lainehtiikka.
Mäerintees ol yli satavuatias tönö. Se kököt siin iha niinku olis ain sii ollu. Jonku puusepä tairol veistämä koristee oli jo alkanu lohkeil ikkunapiälis ja kuistikatokses. Maalikki lohkeil seinis ja vanhas katoski joka ol joskus peitet pellil. Pelli al ol kyll iha oikia päsrekattoki.mut siit ei pääl päi näkyny enä yhtikäs mittä. Tönö ol maalattuki mut huanol maul. Varmaanki joku insnööri ol saanu joskus valita väri siihe. Kivijalka ol tehty isoist kantikkaist kivist. Mitenkähä neki ol sinne saatu raahattu. Painova tonnei kappale.
Piha ol aika kesannol ja enne varmaanki iha hiano puutarha ol nykysi villiintyny sekalaine ryteikkö.
Rappusil istus kuuskymppine ukkeli tupakil. Sanova sitä joksiki taiteilijaks. Silt se vähä näyttiki pujopartoines ja käperrettyine viiksines. Pualiks ummes oleva silmäpari tuijottiva ylemmäks rinnet ja seurasiva oravii jokka juaksenteliva puitte oksil. Tupaki savu kiamurtel viiksie alt ilmoil ja haihtus tuulesse. Ukko huakas ja nous, astu pari porras alas ja men nurka taa. Siäl ol krillikatos jos ol pöytä ja muutama tualiki. Krilliki sinne ol rakennettu vanhast halkileikatust peltitynnärist. Siihe mahtus vähä isompiki paisti kypsymä, tai vaik kymmenkilone lohiki.
Katokses ol myäski maalausteline jos ol keskeeräne maalaus. Ukko istaht tualisse ja tuijot maalaustas. Tumppas tupakkas pöyräl oleva isohko tuhkikse ja otti pöyräl olevast purkist pensseli kätteens. Toisse kättees hä otti paleti. Se on semmone levy jonka pääl sekotella öljyvärei. Siihe ol puristettu tuubeist jo värei valmiiks ku se taulu ol keskeräne. Hä sipas pensselisse värii ja alko viimeistelemä maalaustas. Siit pitäis tul aurinkonousuu lähtevä purjepaatti. Silt se jo näyttiki mut piänt viimeistely viäl kaipas et tul oikia fiilinki taulusse. Pari tunti ja muutama tupakki kulus ja sit ukko nojas taaksepäi tualissas. Istus hetke paikallas ja nous menne pyörä toisel puale. Tyytyväise näkösenä hä katteli maalaust, aukas katokses oleva jääkaapi, otti siält olutpullo ja siamas ryypy. Homma ol valmis. Ukko istaht pöyrä viäre ja katteli maalaustas, poltteli tupakki ja siamaili oluttans tyytyväisenä aikaasaannokseens. Taas ol yks homma tehty.

Keväkki taitaa sit tul

Ny tääl Turus o aikamoine pakkane ja semmottis. Mut sem myätä ol myäs aurinkoist. Se taas toi miälee et kyl se keväkki sit o taas tulemas. Linnukki tos näyttävä parveileva siihe tyylii.
Tarttis varmaa alka miättimä et mitä mahtais näyttelysse pistä sit runssa puale voare pääst vai onks siihe yhreksä kuukaut. Jonkulaine orotusaik kummiski. Tarttis varmaanki laitta sinne iha uusi hommelei ettei ain noit samoi kiärrättäis.
Mul o semmonenki ollu miäles et tekisi semmose kirja jos o ain toisel sivul taulu tai semmone ja toisel joku ruono ku liittyis siihe mut saa katto ny. Se o kyl jo nii vanha juttu et varmaanki mä ehri kualla kupsahtama ennenku siit tule yhtikäs mittä.
Jollaitaval tuntu myäski nii turhalt kaik tämmöne tairetouhu. Ei siit ainaska ittel mittä hyäty ol ollu ainaska talourellisest sen enemppä. Pal se vaa o verottanu varoi ku ostele maalei ja sensemmossi.
Yriti mä pittä tommost kuvatairefoorumiiki muttei sekä mittä tuult ottanu purjeihis, ei tunnu menestyvä, eli turha touhu semmonenki.
Mut semmottis ja hianoo kevät vaa jos joku sattu vahinkos tän lukema.