Harmaavarpune

Lehahtelin tos torinkulmil, istukelle välil kuldurellist Svenska teatteri räystäälki, muttem mää tuntenu sitä millää lail komiaks olotilaks. Pääsi kato kattoon nii lähelt tota ränsistymist mitä ol siälki tapahtunu. Mää katteli sin alas toril keikutelle päätäin viähkeest pualelt toisel. Huamais ny eres joku naaraapualiskoine ku mää ole nii komia, mut ei vaa kettää näyttäny kiinnostava.
Ihmissi näkys oleva nii pal pirust, et mahtaiskos ton ollenkka sekka mahtuukka. Pului ja lokeiki näyt oleva vaarallise paljo ja noit tuamiokirko tornist häärettyi naakoi. Neki o ny pesiytyny tän ku eivä saa enää ol siäl mone vuassatase takases asuinpaikassas. Nii oliva ihmiset taas tos suures viisuaressas päättäne ja nii ne sit ol ajettu siält evakkoo. Tän sit oliva pesiytynee tai ainaski tullee ruakailema.
Mut kyl täs taas tarttis ton sekka men ku alko toi sualisto huamauttama et tarttis täytet. Muutama pullanpala taitais tehrä iha hyvää täl siivekkääl tomumajal. Ehkä se sit taas jaksais paremmi toimii ja jaksais taas lennel vaik mihi. Vaik seuraama teatteriesityst kesäteatterisse. Sinne ol kyl iha karmee matka mut mää olin keksiny hyvä keino. Ku hyppäs bussin katol ja pit kovi kiin ni pääs hyvi sinne itteäs pal rasittamat. Kesäteatteri kohral vaa sit loikkas siivilles ja poistus kyyrist ni ol vaivattomast peril. Sil taval pääs hianost kaikkial vähä kauemmaski matkustama.
Mut ny syämää.
Mää lehahri piänt sivuliitoo Aurakaru yli kioski nurkil kytiksel. Näyt olava nii pal porukka kaffel, et kyl siäl varma jotta heruis nälkäsel varpusraukal. Ny vaa tartte otta tommone vähä surkkia ilme ja pörhistä sulat vähä sekase näköseks ni ne luuleva et mul menee huanost ja viskaava surkutellessas käntynpaloi. Mut mitäs toi pulu tos etuilee, mää olin tääl ensteks. Se perhana nappas ekan palan napaas, ny täytyy ol tarkkana. No ny lentää uus pala. Nopee syäksy ja ähäkutti sainpas. Ny vähä turvallisemppa paikka ton penki al syämä, etteivä noi rosvoilevat pulut saa ryävätty sitä mult.
Ohhoh, kyl friskas. Ol aikamoine kappala, mut vois kyl viäl katto jot saiskos toise. Uskaltaiskos men toho pöyrä kulmal kyttäämä. Varovaine pyrährys ja vähä keikistelyy nii taas tarjoilu pelaa. Ny äkki alas penki al syämä taas.
Kyl täs ny sit vähä aikka taas pärjäilee. Ny vois lähte kattoma vähä muualki ku täs toril ny o. Mää heittäytysi siipie varaa ja lenteli vähä ympäris torii. Tual ova kalakauppiaat suamuje peittämine käsines myymäs tuarrei kaloi, mut semmosest mää e välitä. Ne saava jäärä noil lokeil ja kyl niit siäl näyttä olevanki. Tappelevakki hävyttömät keskenäs keskel torii. Kuis kehtaavakki. Kyl jottai tapoi tarttis ol julkisel paikal.
Mitähä tual o? Sinne o kerääntyny aika parvi naakoi. Ei saa oikke selvää. Joku paperi niil siin o ja kauhiast torue yrittävä sitä reppii riakaleiks. Varmaa joku heittäny makkarasämpyläs keske kaike veks ja noi ny sit yrittävä jakka sitä keskenäs.
Tääl Kauppiaskaru pualeises pääs o sit kukei ja maalaiste pöytii. Kyl o komeet väriloistoo nois kukkakauppiaitte kojuis. Kaikemaailmassi rontei ova sinne laittane esil.
Mää kurvasi siäl toho ryssäkirko pualel ja katteli josko olis jokune palane syämist löytyny siäl torimyyjie autoje välist, mut lokit ja pulut oliva siivonnee sen seuru iha kiitettäväst.
Istahri sit yhre auto katol kattelema noire ihmiste touhuilui. Kassit käres ne men erestakas tos torikäytävil ja pysähtelijä lykkäämä lissä tavara kasseihis.Ne ovakki muute sit aika moniruakast porukka. Noist ei mul kelppais monttaaka sorttimentti mitä ne kasseihis lykkäävä.
Mut mikäs tual o? Se liitää komiast toho melkose lähel. Hyvännäkö kimuli. Nii komee sulkapeite ja sorjat jalat. Pyrstö nii terhakkaast pystys. Mahtaaks se ol jo varattu. Ei ku vähä tanssahtelema sen ette ja kattoma jos vaik vähä.
Mää röyhisti rintta ja pörröti höyheni katelle keikistelle, et josko tehois. Ensteks se vähä vaa vilkuil mut sit näyt tuleva kiinnostukse pilke silmässe. Ei täs nii pal tarttekka varmaa hikoilla ku mää luuli. Vähä viäl ku täs sirkutta sil, ni eiköhä sit.
Sehä sirkuttaaki jo hyväksyväst mul. Eiku lähemmäs ja tos o maas pullanpala ku tarjottimel. Mää syäksähri alas nappasi sen pala ja lykkäsi sen sil kimulil. Se vähä kattos munt pitkää mut alko sit hyväksyväst syämää. Mää vähä näyti josko lährettäis täält torinkulmilt muil mail ja nii me sit noustii ilmaa ja pyrähretti muil mail muihin hommii, mut se onki sit jo toine juttu se.