Vähä muisteluit mennesyyrest

Kuuskytluvul ol paljo mälsää ja paljo myäs vänkääki. Vänkää ol et sillo tul rautalanka ja viäl Beatleski ja Rollarikki. Määki hommasi eka levari ja sit levyiki. Rokkarolli ja rautlanka. Elvikse rokki soi ja Jailhausi levy tul nii ohkaseks ettei siit kuulunu oikke muut ku suhina. Käytii Uitu laval kuuntelemas rautalankabändei ruattimaalt ja kyl noit suamalaissiki. Siäl kävi muummuas Jan Rohde and The Adventurers verättämäs letkajenkkajonoi. Mää sai sillo rautalankakuumee ja osti ekan kitaraniki osamksul tiätty. Tais olla sillo vuas 1962. Sillo sai osta liikkeist tavara osamaksul ilma et siin ol joku rahotusfirma sekoilemas joukos. Sit sitä tahkotti kaikemaailmassi ottei ja soololurituksi sormet veril. Oltti olevanas nii hyvii et oksa pois, kunnes kuulti levylt Spotnicksi soittava ja Shadowsi. Eihä sitä osannu viäl mittä. Sit yritetti viäl kovemmi, mutku mun sorme ei millä taipunu nii nopeissi liikkeissi, ni sit seki opiskelu jäi sit taka-alal enimmäkse. Sej jäkke mul jäi toi soittelu vaa harrastuspohjal ja mää soitteli vaa iha omaks huviks. Keskittysi enemmänki toho piirtämise. Mut silti jokku munt muistava tommosena vähä niinku kylähulluna, jok vaeltel ain välil kesäsi mettis kitarapussi seljäs ja lehtiö kainalos. Talvisi munt kyl ain löys luistikentält pelaamast kiakko. Mää autteli siäl kyl vakseiki lanailema ja jääryttämäänki. Kenttä ol iha meirä tonti viäres, jote ei ollu mikkä ihme et mää oli siäl ain ku vaa ol vapaat. Me luatii yhre vaksi kans uus tapa jääryttääkki, mikä sit mun piti opetta ain uusil vakseil vuarest toisse. En tiä kui siäl nykysi jäärytettä. Säiliöautol varmaa.Eikä kyl varmaa tul semmost tasasuut jäähä millää ku me saatii sillo käsipelil.
Aletti kasvattama hiuksi, nii et sitt ol ain vähä kismaaki vanhempie kans. Niire miälest ku pojil ei sopinu tommose flikkoje tuka olleska, mut kyl ne siihe sit sopeutusiva. Se ol vähä semmost väsytystaistelu. Enkä mää ol niist hiuksist päässy viäläkä. Tosi o, et ne o kyl nykysi huamattavast piremmäk ku sillo. Sillo ol kyl iha kauhhia, jos niskatukka ol kaulukse pääl. Nykysi se o melkke vyätäsil. Mut ku o jo näi vanha ja harmaapäine ni siit ei just kukka enä uskal huamautta mittä. Kyl täst vanhuurestki o jotta appu joiski assiois. Ny sitä vaa katota, et se o mul eräälaine tavaramerkki. Voira ain sanno, jos joku kysy et kuka semmone Api o, et se o se vanha äijä Pikisaarest mil o miälettömä pitkä tukka, eks tiärä?.
Se o muute aika metka juttu, et se vanhemp polvi, mikä sillo paheksus nii pirust mun toilauksi, ei enä paheksu ollenska. Juttu o kiärtäny siäl entisil kotipaikoilki nii pal, et ne tiätä et mää ole joku taiteilijaplanttu, ja se selittä kaike ja anteeksantta kaik nuaruure kohelluksekki. Ny neki jokka kattos sillo iha kiaroo mun touhui, ova ny nii tuttavallissi ja kyselevä kuulumissiki ku näkevä. Ne harva jokka o lastens tai lastelastens opastuksel pässe tutustuma tiatsikka ja nettiinki ova käyne kattelemas mun kotisivui ja tiätävä kuulemma iha hyvi mitä mää touhuu nykysi ja viittivä semmost seuratakki. Ilmeisest muns ol jo sillo jotta erikoist, vaikkem mää semmost itte huamannukka. Omituisuuksi ain näytetä seuraava.
Kyl se nii o, vai kui?

Se o taas tämmöne julkasu

Kyl maar täs ny sit taas näpytellä. Ei tair ny täst mittä loppuka tul, vaik tarttis vähä paussiki pittä. Toisel silmäl välil vilkase telkkari. Koht o varma ku Väyryne et toine silmä katto itä ja toine länte. Mul vaa toine katto telkku ja toine monitorisse. tarttis vaa ol viäl kolmaski silmä ku kattois näppist, ettei tarttis nii pal korjail. Mahtak siit mittä appu ol vaik näkiski vähä laajemmi, siit vaa kärsii toi tarkemmi näkemine.
Täst kai tarttis tul jotta erikoistki, mut tiärä hänt sit. Mää ole semmost vähä väli fundeerannu et miks mää ylens ole alkanu kirjottama tämmössi. Tol seiska äikänumerol, jonka joskus vähä ajalasku alkamise jälkke mää sai koulust, ei ainaska olis luulu tämmöst koska alottavas. Kyl seki tuntu nii metkalt ajatel et seki ol jo viime vuastuhannel. Onks sitä ny sit oikke vanha ku voi tommottis ajatel. Kyl senki viäl hyväksyis et viime vuassadal, mut viime vuastuhannel, se on jo iha kamala juttu. Ilmankos sitä käy hiuksekki iha harmaiks ja ruppe tulema kaikki vaivoi, semmossi ku ikämiähil ny sit kuulemma tule. Kolotta, repii ja riapoo ja kaikke semmost.
Kyl huumori kukka o kaunehi kukka sanota. Telkkariski yirtetä kauhiast tehrä huumoriohjelmi, mun miälest nykysi kyl huanol menestyksel. Vaik kattois oike ajatuselki, ni ei niist oikke mittä huumori löyry. Alapääjutuist meinata varma et ei tartte muutaku vähä vihjast ni luulla et se ain nauratta. Voi ol et sillo piänen koltiasen noi olis naurattanukki, mut näi vanhemmite ne ei oike tunnu enä nauruhermoi kutkuttava. Mun miälpire o et kaikke humoristisemma ohjelma löytyvä nykysi mainospaloist. Tiätty se o vaa mun miälpire.
Tää o ny sit taas tämmöne julkasu tän sivustol ja semmosenas aika tyhjäpäiväne. Kuha ny ajankuluks tämmöstki näpyti. Seurravaks tule kyl sit toistoo, mut ku mää yritä piiskat itteäni muihi tuattavuuslajeihi.
Taitaa ol jo aik hillitä tuatantoo täl kirjottamise pualel, tai ainaski julkistamist, ettei kukka sekko kiäliopeissas, tai jossai muus näist mun jutuist. Tääl Turus ku olla vähä hullui varmaanki. Mulku siihe viäl sekottuva Manselaine isä ja hämäläine äiti ni sit taita ol jo iha karmee sekotus. Onha tääl Turus joku mun muistaaksen tehny kokonaise kirjanki, jok ol alust loppu ast samaa lauset. Iha niinku, jos oikke ny muista ni, Claude Simon ranskamaal. Se ol varmaa sillo antekraunttiaika, ku kaik säännökki ol tarkotet rikottavaks.
Nykysi kyl se olis helppo, ku munst ainaski tuntu, et ei voi oikke tehrä mittä ilma jonku säännö rikkomist. Mut yhre määki ole oppinu täs piiiitkä elämän varrel. Jos joku närästä ni siihe autta samariinisuala.
Ehkä munst sais paremma käsitykse jos vaik kävis mun kotisivuil kattomas mikä mää oikke ole. Oleks mää lintu vai kala. Mun kotisivu löytyy osotteest http://www.apiart.net Siält löytynee munst kaikenäköst. Tää osote oli kyl jo jonku jutu vastaukses mut ilmoteta ny kuiteski viälki, jollei sitä ol siäl sattunu huamaama.
Ei maar, mut ku tarttis muutama tauluki täss viäl tehrä tonne Traksfjärtti minne pitäis ripusta ne näytil Panketi seinil ens kesäks. Mun miälest noit uussi taului o ny viäl liia vähä ja toi kesä tule kyl yllättävä pia kuiteski.
Mut katota ny kui täs sit käy. Pystyks mää hillittemä ja siirtämä tuattavuut maalauste pualel, vai kui.
Ans kattoo ny.

Semmost sun tämmöst

Pakinamaakari Api tääl taas moi. Emmää tiärä miks, mut ny näyttä näit jutui tuleva aik taval, vai pitäis kai täs jotta muutaki tehrä. Ei kyl oikke olis tämmösse aikkaka. Pakkane senku jatku ja puit tartte sahat ja pilkko joka herrane päiv. Kaik o vähä niinku jääs, muttei miäl kummiska. Tai o kai seki, ku ei tul oikke maalaamisest mittä.
Keväkki o lähestymäs, vaikkei oikke täs vaihees semmost uskoiska. Lunt o ku ennevanha ja pitäis kuulema mukka ol joku kasvihuaneilmiö. Emmää ol koska ollu kasvihuanees jos olis parikymment astet pakkast. Kasvikki siäl jäätyis. Mut ku noi tiäremiähe ova laskene et tääl o nyt lämpeempä ku enne. Ei oike mahru mun päähä tommone. Ei ainaska ku pistä nokkas ulos ovest. Mut kai maar ne assiat tiätävä, ku kerra ova lukene niist.
Maailmakatastrofi siint o tulos. Maailmal o kaikenäkössi kuivuuksi ja tulipaloi ja toisaal kauhei tulviiki. Uhkaavappa jottai semmostki et ves nousis kahreksa metrii. Siin oliski ihmettelemist monel. Meiltäki pääsis suaraa trappuilt paattisse.
Mut kyl täs jotta o pahast piäles muutenki ku vaa taloussuhranteis. Autokki kuulemma saastuttava nii pirust, melkke ku joku yks tehras. Tiätty se tehras o paikallas, mut niit autoi o vähä joka paikas. Sitä mää e kyl oikke ymmär et mite tää haittavero niit päästöi puhristais. Ihmise vaa maksava ja kuluttava nii ku ain enneski ja päästöiki tule niinku ennenki. Mut o vaa nii puhrast ku maksa haittavero ettei mittä määrä.
Kyl tää muuteski o menny vähä piäle tää homma. Enne maalaise tuliva toime omillas, mut ny ei pääs yhtikäs palkoil ilma tukiaisi. Mahtaak seki johtu jostai tirektiiveist, jokka tua lissä kustannuksi maalaiste niska. Susii ja karhuiki o nykysi kuulemma nii pal ettei mittä määrä. Taas täs just sai lukke, et yks sus ol nähty jossa. Onk se sit pal? Seki o suhteellist.
Kaikke tarttis sääst ja käyttä enerkiasäästölampuiki, vaik niis onki kaikenäkössi myrkyi, eikä toi elohopia ol niist se kaikke piäni haitpual. Sit taas toisaalt kulutus kuulemma o nousemas nii pal, et tarvita lissä yrivoimaloi. Miks se o nousemas jos kerra kaikke kulutust olla laskemas. Mihe se sähkö sit mene? Tai tiätyst jos kaik autokki tuevaisuures o sähköautoi ni tarvitaaha siin sähkö ja ku kiälletä puulämmitys ku siint tule nii pal päästöi. Toi kesäne grillauski iha puuhiilie kans o varmaanki ja semmone saastuttaja et seki varmaa pitäis kiält, jollei muute ni ainaski sitä varte, et saatais kaasu ja sähkö enemmä kuluma.
Ei maar, mut siit tuliki miäle, et tartte taas vetäst retonkei niskaas ja men ulos puit pilkkoma, jot koris olis lämpöst. Entine satsi tul jo poltettu.
Moikka vaa seuraava kertasse.
Api

Heipparallaa

Heipparalallaa, tääl tosikot tallaa, näit mait ja mantereit. Onk nii ett unohduksii, tän huumori kukkase tallaa, tää olomme ympäristö. Mehä ollaa nykysi, mä ole ymmärtäny, nii helveti eurooppalaissi. Oma markkaki men, tul tilalle sen, tää markkinaseteli euro. Siihe suastunu e, pakko kuiteski o, enemmistöö kuunnel meiti. Vaik se vääräski ois, kute huamattu o, aika usse ku menneit kaiva. Mut hittojas siit, mennä vaik helkuttii, kuha maallist mammona saara.
Mennää sinne ja tänn, kuha ei enemmä, tartte omaa päätäns vaivat. Kyl muut tiätävä sen, mite suamalaine, elää elämääs pohjose korves. Mehä kaareta vai, kirveel karhuki kait,jos se pihaam uskalta taivalt. Ollaa suamalaisii, pidä siit säki kii, eikä meit toi eurooppa kaara.
Mikä siinäki o, ruaka loppunu o; et leipääkä kapistas löyrä. Kaik menny jo o, toho inflaatioho,
ei huumorka aut - ol nöyrä. Herrat tiätävä se, et on nää ihmise, niinku vaeltava sopulilauma.
Ties sen Kekkonenki, et nää suamalaise, o oma kansansa pohjola maast. Ei ol ruattalaisii, eikä venäläisii, vaa o suamest tää suamemme kansa. Iski isämmaallisuus, tuli sisällöst uus, vaikkei alkuusa pitänykkä tul. Mut ku Suami ny o, mikä Suami ny o, eurokansalaiste ydinjätepaikka.
Viäl o puhtait veet, viäl o ilmaki sees, viäl meil mettäki suht terveenä kasva. Mut kai pyrkimys o, et ydijätekaivoho, tää terve Suamiki upotetaha.
Runoi rustaile vaa, vaikkes ossaiskaa, tää kuiteski o tarina verso. Rytmi siihenki o, tullu nii mahroto, et senki vois joku vaik laula.