Tän hetke turinoi.

Kyl ny sit taas täl elämäl ei oikke tunnu oleva mittä järkke. Täs vaa laahustetta ja yritettä saara noi killinki riittämä jollantaval koko kuukaure. Mittä lissä ei sais tianat ku sit oteta toi omaishoirotuki taas poies. Ku saa kunnalt ton pualtuhat ekee kuukaures ni silhä jo elelee herroiks nii et naapurikki jo karehtiva. Tää o sit sitä politiikka ku eristä kaikke yritteliäisyyt ja kohenta ihmiste vauraut ja hyvivointti täs armaas Suamemaas.
Assiast toisse ja kolmantte. Meil simaht toi tikipoksiki tos yhten päivän poja telkkarist. Iha ittekses vaa sekos. Ku siit sit otetti virta poies ja kytketti uurestas ni se ilmottel et ”memory empty” kai maar se tarkotti sama ko et mä ole ny kuallu elikkä aivokuallu ku muisti men tyhjäks. Ensteks se oireil semmottis et telkkarii tul vaa raitoi ja sit kuva men vinoks ja siin ol mont piänt kuvaruutu. Jos olis ollu tiatokoneest puhe ni mä olsi vaa vaihtanu näyttökorti mut tos toosas ku ei semmost mahrollisuut ol olemaska ni se sit vaa men roskalaatikkosse. Em mä ny tarkota tommost roskist ku o pihal ku toi o onkelmajäte, mut tommosse laatikkosse mist voi sit joskus otta sen esil ja purka ja katto mimmone vehje se sit ollenka onka. Mä ku ole vähä tommone et mun tartte ain katto et mitä noi o syäny, niinku pikkumuksutki. Mä ole kullemma ollu semmone jo piänenäki. Leikkiautokki piti purka et sai selväks mite ne oikke toimiva. No sit tiätty tartti käyrä ostamas uus tikipoksi ja ihme ja kumma meijä huusholli pääs sen myätä uute aikka ny meil näkyvä tekstityksekki ilma tommossi et ne välil katosiva. Kyl noitte poksie pitäis otta ne päivityksekki automaatisest mut mitä hullu ne mittä ota. Tarttis varmaanki perehty toho mite ne päivitettä tän tiatokonee kans. Toi tekstitys juttu johtunee kuulema mukka jostaki ohjelmistomuutoksest lähetyksis, mut ei siit sit meit kuluttaji informoira. Tää o simmost kuluttajaystävällist meininki varmaanki.
No mitä mä ny täs enempä turise. Terveissi vaa kaikil tutuil ja tuntemattomil Suames ja ympärs maailma.

Se o Api täält Turust Pikisaarest vaa.

Vähä kuulumissi syksy kynnyksel.

Se o sit semmottis et suvi tul ja men. Kyl viäl sentäs o hiukka lämpöstki et voi vähä grilliki poltel ja käristel makkari, mut kuiteski. Yät o jo pimei ja päivälki ain pakka tuulema. Myäs toi merives o käymäs viileeks. Kyl ne o sit syksy merkkei.
Mä e pal tykkä tost syksyst ku sillo alka tulema niin kalsa ettei enä oikke voi maalat ulkon. Ulkon o ain nii kiva maalail ku siäl ei pääs noi höyry sun muut semmottis vaivama ku sisäl olles.Toise tiätty meinava et siäl takerttu kaikemaailma roski maalipinta mut ei se iha pirä paikkatas pait sillo ku maalaile jolla piru hitaast kuivuval maalil. mut semmosil ei pal kynäruisku kans voi maalaillakka. Tai miksei voi mut ei kannat. Se vaa hirasta koko homma etenemist.
Mä täs luavu muutamast autoromustki ku noi ammattikoululaise tarvii tommossi vehkei mitä voiva purkatakki. Siin sitä sit oppiva ku pellitki o ku sideharso ja jos sitä sit ruppe hitsailema ni se pala eres pois enneku saa mittä sauma aikaseks. Jos semmost oppi hitsailema ni sit o tyäpaikkaki iha varma valmistumise jälkke tiaros. Nää rotisko menevä tonne tulevil automaalareil ja korikorjaajil tyäharjottelu vehkeiks. Saas katto sit kosk tuleva hakema. Toivottavast pia et sais vähä pihalki tila lissä.
Mut kaikekaikkia miällyttävä suksyalku niil ku täst vuareajast tykkävä ja miksei muillekki.

Yhre maalaukse tarina

Kaik alko siit ku yks päivä känny rupes soima ja siält sanotti et oli nähty yks mun suttaama paku jos oli jotta lehmi tai sonnei kyljes. Siält oli saatu mun yhteystiarot ja eiku kysymä. Siit se sit alko. Ei tainnu oike mul oll tommost käsityst siit et kui suur toi kuarmuri ol vaik saim mä mitakki. Laskeskeli vaa et aika paljo o tota neliöi seinäs, mut emmä viäl ruvennu empimä. Siint sit suunnittelema mitä siihe pitäis tul ja pisti ne sil kaveril sähköpostis. Siäl hyväksytti homma ja sovitti koska toi auto sit ol tulemas.
Sovitu päivä illal se sit tuli. Ol muute pal isompi ku mä oli luullu. Just ja just pääs tota meirä tiät tulema tän. Pihal sit katelti et mite sen saa poiski. Mul o tommossi autoraatoi tos pihal ettei pääs kääntymä ja viäl hankalast puitaki eres. Peruuttamal sit meinasiva.
Tul vähä lissä hommiiki ku sen piti ol pesty valmiiks, mut eipähä ollukka. Yritetti sit pestä sitä, mut ei mikkä pesuaine tepsiny. Hain sit tinnerii, vanhaa kunno myrkky, ja sil ku pesti ni jopaha läht kaik paska pois kyljist. Sit rakentama tellinkei ku ei tikkaat ollu noin pitki. Sit ku ne saati jotenki tehty ni sit hinkkama kylkii karhukiälel ku ne ei ollu tasassi. Ei voinu koneel hinkat ollenka. Siin sit men melke viiko verra aika hukka ennenku pääs toho varsinaise maalaushomma käsiks.
Sit vaa hamottelema kuvii. Ku mä oli jo hahmotellu aika paljo tul yks asiakkaist kattoma ja sanos et o väärii hernei laarultans ja läks hakema mul muutama herne siält pelloltans vajaa kolmekymmene kilsa pääst. Eiku sill väli mä oli jo pyyhkiny noi hahmotelman pois tinneril ei ne oike helpol muute lähre jos ova päässe kuivama. No hernevarre tuliva ja mä pääsi niisanotust tutustuma niire herneitte sialuelämässe eli oti suttupaperii esil ja sit piirtelemä niit varsi eres ja takka ja vähä jokapualelt kunnes ne o nii miäles ettei niit tartte maalates enä vilkuill.
Sit seuraava päivän sit alottama alust toi hernepelto. Onneks alus sää suasis koko aja vähä liianki hyvi. Aurinko paisto ja oli hiano ilma. Mut sit tuli ette yks semmone mitä em mä ainaska osannu orotta. Ol nii kuuma et väri kuivas ruiskun neulasse vähä väli. Miättisi siin sit mites ton homma selvittäis. Laiton toise pullo vettä ja toisse tinneri ja ain ku alko tökki toi ruisku ni oti väripullo veks ja vespullo tilal, jollei auttanu ni sit tinneripullo tilal - jopaha aukes. Sit huuhtelu vesipullo kans. Jollei tee tota huuhtelu ni akryyliväri menee ruiskus hiutaleiks ja sit olla kuses. Sit tartte purkaa koko hoito ja putsata kaik suuttime ja värikanavakki. Tosi o et tommose maalakse kans tartte mont kerta pistä suuttime tinnerii likkoma et saa ne taas toimima moitteettomast. Ei niit tartte ku siäl tinneris liikutel pensseli kans vähä aikka ni ne putsaantu iha hyvi. Joskus tartti tehrä nii et tyäns sinne suuttime sisäl neula ja pyärit vähä ni kuivune maali klimpi läht irti. Myähemmi taas ol välil nii kylmä ettei väri tahtonu kuivuu ja sit joskus nii kosteet ettei väri kuivanu ajallas, mut se ol sit toine juttu.
Alus ei tarvinnu tota pressuka ollenka mut ku tyä eristy ja päivi kulus ni sää muuttus ja alko pilveilemä. Ennustukse lupas saret ja tartti vetä pressu autonpääll. Naru vaa pressukulmasse kiin ja vanhast t-pairast tehty nyytti toisse päähä ja paiskas yli auto. Ku sai molemmist kulmist naru ylitte ni sit vaa veti niist naruist ja puihi kiin ja toise reuna vajaseinässe ni sit oltii teltas.Ei sit pal piän sarekka haitannu, isomp kyl varsinki ku se tul kova tuule kans. Ku sattu viäl nii et tuuli sattu tulema pitki kylke ni ei onnistu maalaus ollenka vaik kynä onki melke seinäs kii ni suihku men minne sattu. Mut se vaa teki ton miälenkiintoseks ku sää alko vaihtelema. Ei ollu nii pitkästyttävä ollenska. Asiakka ei vaa tykänny ku aika venys liika. Sit päätetti et maalata vaa toine pual ny ja jatketa sit ku hernekiire loppuva elokuus. Kyl se vaa mull sopis ku alo jo ol nii täyn hernei et varman tänä kesän ei tul niit pal syäty.
Mä taira vähä pomppi tän kirjotelma kans, mut ei se haitta ku rauaka vaa maitta.
Mä hahmotteli kuva vaalia vihreel kosk se jäis kuitenki alle peittoo ja sopis myäs ruskia varjostukseks. Sit vaa rakentama valkose pääl nii et valkost voi käyttä valosie kohtie avuks, se säästä värei. Ain hiuka tummemmal kuullottae Laka jälke tosi huamasi et noi väri tul paljo kirkkaamaks ku luuli, mut ei haitannu tilaaja – vaa päivasto - ni ant olla.
Pressu al oli sit tyäläst touhut ku noi itikakka ei oikke osannu siäl poistu vaa pörräs siin korvis mut ei onneks paljo menny tuareese seinä. Sit siäl ku kiipust sinne ylös tellingeil ni siäl ol sit tukahruttava kuum vaik alhaal ei pal lämpö ollukka. Se ol sit tyäläst näi vanhemmal iäl kiipusta alas ja ulös noit tellingei, kyl ol jala iha poikki ku tul illal kotti. Ei sillo nuaremmal iäl tommost vaa ollu. Mä päätteli vaa et se varmaa johtus tost ku mul ol tommone liävä sydäri tos pari viikko ennenkun toi auto tul ja mä oli vähä niinku toipiksel viäl ku tota tei. Et piti vähä niinku otta rauhallisest lääkäri määräyksest. Kyl noit paussei tul aika hyvi pirettyyki. Homma vaa tahto sit men iha överiks.
No eip mittä. Pikkuhilja sit vaa suihkutelti ja kiroilti ku ruisku taas pottuili ja sit pesti osii tinneril ja taas suihkutelti. Siin sit alko hernepelto valmistuma ja siihe sit poimijoi. Alus ne ol vaa naispualissi mut sit tul toisen asia isäukko taas kattoma naikkose kans ja se huamaut et eiks meit naissi sit ollenka ajatel ku ei yhtä urost ol pellol. Siin ol kyl sit toises pääs viäl tyhjä nii et siihe sit laito oike bodari et ei tartte ainaska kaljamahast katella. Sit ku ne ol valmiit ne alon tekee tota tausta homma. Sin ei oike tarvinnukka ku vaa lisät yksityiskohti sin sun tän ja siit tul aik mukiimenevä näköne. Liiket siit vähä puuttus. Kaik ol nii seisahtune näköst. Niinpä mä lisäsi siihe muutama tiä pätkä jokka men viisto kuvaa nähr. Ne lissä kuvaa liiket. Ain tämmöne viistoviiva kuvas lissä liikke tuntu.
Ku mä vihro oli saanu noit tausta valmiiks ainaski jotenkute ni sit lakkama. Vetäsi pressu veks ja alo sit suihkuttelema isol ruiskul ja isommal paineel. Se men sutjakkaast. Tosi se olis tarvinnu viälki enämpi lakka mut ei ku ol jo tiaros kosk auto tulla hakema ni kattosi et ei enä ehri. Eikä olis ehtinykkä.. Ei olis lakka ehtiny kuivama tarpeeks. Meil ku o tämmöne onkelma et tää tiä ku meil tule o puire reunustama ja siint kyl leikatti oksi sillo enne et auto mahtus tulema, mut ku se ei mahtunukka kääntymä ni se piti peruutta pois. Jos lakka olis ollu tuaret ni olis ollu aikamoisi jälki kyljis.
Niinpä hakija tuliva ja peruuttamal se täält pois ajetti vaik ei auto renkais ja tiä reunas ollu välil ku parikymment sentti väli. Kyl mul tul tuskahiki, vaikke eres ajanu sitä, vaa mäki oli sit antamas ohjei ettei ojaa purottu. Ku se saati täält tonne selvemmil väylil ni katelti ja kuvattiki sit sitä. Tyytyväissi oliva jälke ja se vähä hiveli, mut ei ku ny sit orottama et pari kuukaut mene ja mä pääse toise sivu kimppu.
Et sillee.