Heipparalallaa, tääl tosikot tallaa, näit mait ja mantereit. Onk nii ett unohduksii, tän huumori kukkase tallaa, tää olomme ympäristö. Mehä ollaa nykysi, mä ole ymmärtäny, nii helveti eurooppalaissi. Oma markkaki men, tul tilalle sen, tää markkinaseteli euro. Siihe suastunu e, pakko kuiteski o, enemmistöö kuunnel meiti. Vaik se vääräski ois, kute huamattu o, aika usse ku menneit kaiva. Mut hittojas siit, mennä vaik helkuttii, kuha maallist mammona saara.
Mennää sinne ja tänn, kuha ei enemmä, tartte omaa päätäns vaivat. Kyl muut tiätävä sen, mite suamalaine, elää elämääs pohjose korves. Mehä kaareta vai, kirveel karhuki kait,jos se pihaam uskalta taivalt. Ollaa suamalaisii, pidä siit säki kii, eikä meit toi eurooppa kaara.
Mikä siinäki o, ruaka loppunu o; et leipääkä kapistas löyrä. Kaik menny jo o, toho inflaatioho,
ei huumorka aut - ol nöyrä. Herrat tiätävä se, et on nää ihmise, niinku vaeltava sopulilauma.
Ties sen Kekkonenki, et nää suamalaise, o oma kansansa pohjola maast. Ei ol ruattalaisii, eikä venäläisii, vaa o suamest tää suamemme kansa. Iski isämmaallisuus, tuli sisällöst uus, vaikkei alkuusa pitänykkä tul. Mut ku Suami ny o, mikä Suami ny o, eurokansalaiste ydinjätepaikka.
Viäl o puhtait veet, viäl o ilmaki sees, viäl meil mettäki suht terveenä kasva. Mut kai pyrkimys o, et ydijätekaivoho, tää terve Suamiki upotetaha.
Runoi rustaile vaa, vaikkes ossaiskaa, tää kuiteski o tarina verso. Rytmi siihenki o, tullu nii mahroto, et senki vois joku vaik laula.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti