Mettän siimekses kahlailee pualmetrises lumes isä poikas kans. Taitava ol kuusehaus ku isä roikotta käressäs Homelite. Taivaalt tiputtele hiukka hiutalei ja muute olis mukava mut pakkane o parikymmene astee paikkeil. Alka pikkuhilja tul kylmäki tarpoes. Mont kymment kuust o jo katot muttei mikkä ol kelvannu.
Äkki poik päästä riamukiljasu. Hiano kuus o häne miälestäs löytyny. Isä kattelee kräki vähä epäluulosena mut taipuu kummiski poja tahtosse. On siin senttä aikas tasasest oksiiki vaik vähä hentossi ovakki ja noit hylätyi o jo ollu iha tarppeeks.
Isä otta tukeva ottee Homelitest ja alka kiskoma sit sitä käymä. Phrrr phrr sano kone, muttei suastu käynnistymä. Hää räplää nappei ja yrittä uurestas. Isäl alka pikkuhija ohimosuane pullistuma ja nousema hiki pinta. Alka kuuluma jo vähä murinaaki isä hampaitte välist. Hää talla lunt tasaseks ja purotta saha maaha ja laitta jalkans sem pääl et sais tukevast vetäst sitä käymä. Hää vääntele ja räplää nappei taas eri asentoihi ja repii oikke olan takka konet käymä ilma tulost. Ilmoil alka tulvima voimasanoiki mut ei vaa nekä aut saha käynnistykse. Poik seura viärest ja yrittä jotta sanookki mut isä ei ota kuulevii korviins mittä pojaltans.
Lähes puale tunni käynnistystappelu jälkke isä pitää tupakkitauo ja kysäse tupakki sytyttäessäs: Mitä assia sul ol?
Poik katto isätäs arast ja sano: Emmää oikke mittä.
Kyl sää jotta yriti sanno. San vaa mitä sul ol assia; isä tivaa.
Uskallaks mää sanno? Sää ole jo nii kiukkune; kysäse poik.
No san vaa, emmää sul ol kiukkune ku tol sahal; vasta isä.
No, onks siin bensa kans?; kysäse poik.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti