Päätön juttu

Luuranko istus kaatuneel hautakivel pureskelle poskettomasti naureskelle pualikkail hampaillas, joist jokune viäl törröt leukaluist, viimevuan viäl tuareena myytyy näkkileivä kannikkaa. Vähä se leipä ol vihertäväks käyny, mut kyl siit viäläki erot mikä se ol joskus ollu.
Luuranko vähä harmitteli et marot ol syäny sen hianon pyhäpuvu iha reikäseks ja tuhonnee jopa arku sisälmystiiki nii ettei siälkä oikke enää viihtyny. Se ei voinu ymmärtä, mist ihmeest noi rotakki ol sen unta tullu häirittemä. Aikas niilt niskoi katkottuas se ol päättäny et kyl tää ny jo riitti ja nous ylos tualt mulla keskelt. Olis ollu eres multaa mut ku ol saatana savimaat. Sitä ol ollu nii kamala kaivaakki ja rormiluukki oli tullu iha saviseks.
Kyl vähä tarttis ajatel mihi sitä vainajas kuappaava, jos niil vaik tulis aika pitkäks tai jotta tämmössi häiriötekijöi, ni pääsis paremmi ylös. Lonksutelle kiukuissas leukojas luuranko alko tuijotel tyhjil silmäkuapillas ympärilles, mut jostai kumma syyst ei oikke tahtonu nährä yhtikäs mittä. Kerra niiski kuapis oli ollu vaaleesiniset eläväise silmäkki. Mut ny ne ol jo aikoi sitte karonnu joirenki matoste ruuasulatuksee ja näkökykyki men siin ohes.
Noit tummat hiuksekki ol puronnu pääst ku ne perkulee rotan ryäkäleet ol syäny päänahanki. Kyl ny jotta kunnioitust tarttis vainajiiki kohre ol, mut ei niilt mittä voi vaatii ku ei niil ol muut annettu ku pohjato nälkä. Kyl tää maatuminenki ol yht helvettii. olis vaa tarvinnu valita toi polttohautaus ni olis päässy näistki vaivoist.
Luuranko pomppas pystyy ja kolaut pääs yläpualellas olevaa oksaa. Kolaut oikke vaa perkulee kovi. Sen niskanikamat rusaht ja pää kiäräht maaha. Tääki ny viäl, pääki katos johonki. Se yrit kontallas kauhoo ympärilles löytääkses kallos. Löysiki ja yrit laittaa sen paikolles, onnistumat,. ain uurestas kallo putos pois nikamie päält.
Toivotont se päätteli, täst tul ny iha päätön juttu. Niinpä se luapus tost ajatuksest pikku lenkist ympärs hautuumaat. Se ot kallos kainaloos tunkeutue takas lahoovaa arkkuus orottama maatumist. Ku ei mistää tul mittä, ni ei mistää tul mittä, se päätteli ja asetti pääs pialukse jäännöksil asettue itte pään alapualel maate. Orotella täs ny sit ylösnousemust, mukamas. Se ol vähä ottanu ennakkoo ja saanu palkinnoks vaa pääs irtoomise. Väkisinki se vähä heikens uskoo ylösnousemuksee.