Arpajaisvoitto

Markus Matiaksenpoika Mäennyppylä ol ainaine haaveilija ja miälikuvitusmatkailija. Hän ahmis ain kaikellaissi seikkailukirjoi ja katteli toimintaleffoi haaveille seikkailuelämäst.
Markus ol päättäny men viäl joskus johonki viirakkoreisul. Nys se aika ol tullu. Hän ol voittanu arval jonku hiano lomamatka, johonki kaukasee paikkasse jos hän ei ollu koska kuullukka. Yritettyäns turhaa hakkee sitä nii kartoilt ku tiatokonee kans netistki, hän päät et men sytee taik savee ni sin mennää, vaikkei semmost olis eres olemaska. Se kyl vähä tuntus hepposelt reissult jos semmosest paikast ei mittä tiatoo saiska. Sil ol kuulemma viire tähre hotelliki ja uima-allas.
Nii hän sit pakkas reppus ja nous yks armas päivä koneesse.
Mone tunni lenno jälkke hän astus ulos koneest ja vaihto toisel lennol. Kentäl orotti varmaanki toise maailmasora aikane junkerssi tai ainaski se näyt semmoselt. Epäluulose näkösenä Markus kävi tarkistamas lentos, mut kyl se piti paikkans. Urhoollisest hän sit men koneese. Henkilökunta yritti kovi jotta selittääkki, muttei Markus siit mittä ymmärtäny.
Kone läht ja lennetti johonki iha keskel koskematont viirakkoo, ainaski se näyt iha silt. Ei sentäs, kone alko laskema ja ny Markus ymmärs miks sinn ol alla myäs ponttoonikki. Kone laski meree. Pääteasema tais olla rannikol kuiteski. Kone rullas vanhoist tynnäreist tehtysse laiturisse. Markus alko taas hiukka epäilemä et mihi oikke olka sekaantunu. Mut ku tääl saak oltii ni ollaa sit ja viätetä se kaks viikko vaik mikä olis.
Rannal näkys jonu ihmeelline savimaja viritys. Siin ol kaks kerrost koottuna seipäitte kans yhtee ja koko hökötys makas muutama parru pääs rakennetul laval. Mut siäl seinäl killus sentäs käsimaalattu plakaatti lähes neljäkymmeneviire astee kulmas. Sii ilmotetti et tää hokotys ol nimeltäs Hotel Jungle Cat. Markus jäi miättimää mist mahto toi cat siihe tulla. Se selvis het ku hän astus sisäl niisanottusse aula kiivettyäns ensteks huajuvat puurapput ylos laval. Siäl makas ylesyätettu musta pantteri, joka aukas tois keltast silmätäs ja suuntas sen tulijaa kohre. Se tuijot ilmeettömäst Markust, joka meinas jo peruutta hiukka säikähtäneenä. Joku hipas Markukselt lätsä pääst ja Markus kumartus syrä pamppaille ja vilkas ylöspäi.
Kattoparrus roikkus nelimetrine käärmeroikale joka oli purottanu häntäs Markukse taakse ja siihe Markus ol sit törmänny häirite sen päiväunii. Käärme tuijotti närkästynee näkösenä kiäli lipoe häiritsijääs ja sihahti. Markus astu sivul väistäe uusintakosketust ton matelija kans.
- Perskeles, kummone huusholli tää oike o. Elukoi joka pualel, mutis Markus tuahtuneena.
- Ai, Suami poika, kuulus jostai kauheel painotuksel monkerrettu lause. Tiski takan oleva likane verho heilaht ja siält ilmestys parhaat aikas taakse jättäny, mut silti sutjakka näköne naikkone värikkääs mekos.
- Osataanks tääl maailma ääris suameeki? kysäs Markus ällistyneenä.
- Joo, mun miäs ol Suami kotosi. Miäs ny kuallu. Krokotiili syörä hän yks retki, selost naikkone
- Mun nimi olla Aamunkoi. Mun miäs suamens se nimi kun ei ossaa lausu oikea nimi, jatkoi hän.
- Mää ole Markus. Mää voiti tän matkan jossai arpajaisis, tokas Markus
- Ai, sinä se voitto mies. Huane yläkerta 201, Aamunkoi valisti. - Tääl alakerta sit syödä.
Markus kävi huaneessas ja vaihto vähemmä hikiset vaatteet päälles. Kapus alas ja aloko vähä tutustuu paikkoihi. Kyl hän ol viirakkoo halunnu, mut ei hän iha tämmöst ollu ajatellu.
Uima-allas ol lapiohommina kaivettu savine parikymment metrine monttu ilma mittä valetui seinämii muutama kymmene metri pääs hotelli etuseinast. Ol sinne yritetty upotta jotta pressui pohjal ettei vesi tulis nii saviseks seinämist, joski ilma näkyvä tulost.
Markus palas enne pimeen tuloo sisäl syämää ku Aamunkoi joikus et ruakka olis tarjol. Siin ol jotta merkillist lautasel, mut kohtelias ku ol ni Markus ei kysyny mitä. Aikas hyvää kummiski. Jutust ei oikke tahtonu mittä tul ku Aamunkoi sanavarasto ol aika suppee ja Markuski puhus vaa turkuu ja erittäi huanoo engelskaa.
Pimee tul ku joku olis katkasijast vääntäny ja viirako öiste äänie sekmelska alko. Tommoset lintuje ääne katosiva ja tilal tul pelottava hiljasuus jonka katkas vaa jokune karjasu joskus ja saaliiks joutunee eluka parkasu. Pantteri huanee nuskas ain välil nost päätäs ja muris hiljaa, muttei muute noihi äänii reakoinu. Markus painus huaneesses natiseval petilles yrittämä et pääsis unte mail. Tuuleti pyäris laiskast katos ja agrekaattori surisi jossai Markuksel tuntemattomas paikas kehittäe sähköö. Maatessas selälläs petilläs Markus huamas et miks tätä savimaja sanotti viire tähre hotelliks. kato läpi näkys just ne viis tähtee. Sil ei näyttänykkä oleva mittä tekemist noire hotelliluakistuste kans, vaa se ol realismii.
Hän ol melkei pääsemäs une pääst kii ku ovi narahtae aukes. Markus säpsäht hereil ja yrit nährä pimees jottai. Kuutamo loist sev verra ovest et Markus näki jonku hahmo seisova oviaukos. Hahmo siirtys sisäl huaneesse ja Markus tuns Aamunkoi tuaksu siaraimissas. Aamunkoi tul hiljaa häne viärees maate ja Markus tuns lämpimä paljaa iho kosketukse.
- Nyt olla arpajaisvoito aika, kuiskas Aamunkoi.