– Hyvää Ruunaperän päivää.
– Mitä?
– Eiks ny ol Ruunaperänpäivä?
– Ei mun tiätääkseni.
– Ku nyt myyrään joka paikas noit Ruunaperän tortuiki.
– Ai, sää tarkotat Runebergin päivää. Eks sää Runebergii tunne.
– Eh. Mis päi se asusta. Ei ainaska meirä naapuristos.
– Se eli jo kaua sitte. Tuhatkahreksasatta luvul.
– Ilmankos en sit tiärä, ku e viäl sillo ollu syntynykkä.
– Eikä sil ollu mittä tekemist Ruunaperä kans. Eikä se ollu eres ruuna. Se ol ori ja aikamoine tais ollakki eläissäs. Oliha sil kahreksa kersaaki, joist kaks kuali piänenä.
– Olik se hevone?
– Eiku se ihmine, tai ainaski se semmoseks luakitelti. Se ol joku runorustaaja.
– Jasso, se tais ollakki aikamoine riimittelijä ku sil o iha oma päiväki.
– Suame kansallisrunoilijaks nimittävä, vaik se kirjottiki kaik ruattiks. Se kirjotti vänrikki Stooli tarinakki.
– Jaa, sen opukse mis ol Sven Tuuvaki. Se taulapää, joka tul sit sankariks ku ei totellu käskyi.
– Just se. Siin ol se runoki jost tul sittemmi maamme-laulu.
– Aika poika tuntus oleva, vaik oliki ruattinkiäline.
– Joo, ja sen muijaa - Fredrika - vois sanno turkulaiseks, vaik oliki Piatarsaares syntyny. Se muut tän kahre vanhan. Niire talo palo Turu palos ja sit ne ol pakotettui muuttama Paraisil. Siäl se sit tapas pikkuserkkus Johan Runebergi ja ne men sit yhte jossa vaihees. Seki ol kirjailija ja kirjot ruattiks.
– Sillo tais ol iha tapa kirjotta ruattiks. Mahtokoha ol eres koulutust suameks?
– Ei tainnu ol. Se Runebergi Janneki ol muute Piatarsaarest syntysi.
– Mikä Janne?
– Sitä sanotti kuulema mukka Janneks. Se ol kyl Johan Ludvig oikiast.
– No johan oli Johan ku oliki sit Janne noin kavereitte keske.
– Jep. Mut sai pal kunnioitust aikaseks ainaski kualemas jälkke.
– Niihä ne kaik suuruuret siihe aikka. Kyl mää ny sit taas tuli viisaaks. Ny mää sit tiärä senki et Ruunaperä ei olkka Ruunaperä vaa Runebegi ja viäl Johan, sekä et se ol runorustaaja. Tattis ny kauhiast tästki valistuksest. Morjens vaa.
– Morjens.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti