Räystäät ne tippuu yllä pään, sanotaa lauluski. Mul kyl kävi eile nii et autotallis se tapahtu iha kirjaimellisest, tai oikeestas se pual kattoo men siin samantiän talli sisäl.
Vartti vail yks yäl sit taas tul herätys ku katolt tul aikamoine lumikerrostuma alas tualt varjopualelt. Se taittus siält mansarti ylälappeest ja rysäht siihe jyrkemppä ossa et täräht. Melkke tuntus et ny tais lähtte kyl räystäskourukki, mut ei sentäs. Ne ol iha kunnos ku yäl kävi siäl sit kattomas. Toiselt pualelt tul kaik jo aikapäivi alas. Mitä ny sit o vähä satanu uut lunt sinnekki kyl.
Tää o ny sit varma simmost kevät. Kuukaure verra erel aikataulust, mut ei se mittä. Kyl mää ole tähä lume paljoutte jo iha kyllästynykki. Jollei olis rautast kola ni varmaa kolastki olis jo varski pualvälli kulunu, meinaa jos se olis semmone vanhaaikkane puukola. Mut semmossi ei tair ennä mistä saarakka. Ei kyl näit vanha-aikassi metallissika.
No, tänäpä mää sit päästi aamul koira kusel ni meinas koiraki men nuri. Ol kaik nii jääs, yäl ku ol aikanu pakastama. Toho jos menee ny heittämä sepelii ni se o sama ku heittäis kuulii siihe. Ne rullaava jala al nii ilosest ettei mittä määrä. Viä siin sit viäl pyärätuali mäkke alas. Tai alaspäi ain pääse, mut se ylöstulo onki sit iha toine juttu. Onneks ei ol tänäpä mittä pakollist meno minnekkä, paitti kauppa, mut sinne mää voi men yksinki. Halvemmaksi se pakka tulema ku ei ol vaimo mukan, em mää kyl ymmär miks, mut nii vaa o.
Mää luule et mun tartte taas kylvä tuhkaa noihi pihapolkuihi et pysyis jollai taval pystys. Onneks meil o viäl toi kakluuni tos nurkas nököttämäs ni siit sitä tuhkaa tule joka ikine talvi aikamoissi määri, varsinki jos o näi kylmä ku tänä talven o ollu tos suurimma osa aikka. Se tuhka iskke toho jäähä nii ko iilimato selkkä. Ainoo huano pual o et sitä sit tule jalois sisälki. Sama juttu o ton sualan kans. Molemmist tuleva matot harmaiks, tuhkast vaa vähä tummemmaks. Rappuil mää kyl ripota merisuala, ku yllätys yllätys sai sitä tost lähikaupast. Ei se kuulemma kuulu kyl iha heirä repertuaariis, mut ehrottiva sitä mul ku vakiasiakas. Sitä käytetä siäl nois kalatiskeis.
Ol siäl katolt näyttäny tuleva joitai jäitki toho pihapolul ja jäätyny siihe kiin, et niitki tartte siit vähä hakat irti, muuto niihi voi vaik kompasttu. Ova viäl näköjäs iha kirkkai jäit et ova sit aika koviiki. Mahtaak oikke tartte hakat kirvee kans, sen näkke sit.
Täs olki jo aika keväine olo, ku ol plussa pualel lämpötila ussemma päivä. Melkke jo vähens vaatteiki, vaik onki jo tämmöne ikämiäs. Kaik kyl luuleva ain nuaremmaks. Em mää sitäkä ny taas ymmär ollenka. Tukkaki o alkanu ol nii harmaa ja parta melke valkone. Mää muista semmosenki ku mul joskus täysparta. Joutusi sen leikkama pois ku pikkulapse alkova parkuma ku huamasiva munt. Pitkä tukka ja harmaa täysparta ku saiva ne luulema, et joulupukki vaeltele keskel kesääki vakoilemas ovaks he ny sit olle kiltei. Ei sais joulupuki kans pelotel kakaroi, mitähä siitki seuraa. Nää nykyaja kakara ku ova usse nii neuroottissi jo aluperi, mahtaaks johttu tommosest ku tota avioliittooka ei enä piretä semmosena ku enne vaa erota het ku ei enää ol hauska. Must se o kyl vähä liia heppost ku pualisko vaihreta melke yht usse ku kalsareiki ja taatust ussemmi ku autoo.
Mut ei mittä, koiteta täs elä meil ainski vanhoje normie taval ja pärjät parhaimma mukka. Ei sitä kyl koska tiär mitä huamine tua tullessas. Toivottavast ei lissä lunt ainaska. Morjens.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti