Mul tul täs yks juttu miäle. Se ol sillo ku mää oli viäl semmone melkkest al hanskapainone ja opetteli viäl näit tupakipolto alkkei, samoin ku koulukäyntiiki. Viinast mää e sillo viäl mittä tiänny muut ku seuraamukse. Sev vaikutuksest saatto heittä vaik akkas pihal avaamat akkunaklasi. Mää ole semmosenki nähny. Se naapuri akka kyl säilys ku ihme kaupal ilma naarmui. Vähä tais meikki kyl kärssi ku se parkus siäl pihal ja huus ku sika lahtauspölkyl.
No perkeles se juttu meinas unohtu. Sillo ku tää tapaus sattu mää oli jo päässy noist viähättävist vuakrakasarmeist ja niire värikkäist asukkaist erro ja omakotitalosse asuma. Ukko ol sen iha omakätisest pistäny pysty mun isovelje ja sen kavereitte avustuksel. Ainaska mää en siäl kettä muut koskka nähny.
Jaa se juttu. Niinku siihe aikka yleensäkki kakarat ol kararoi niinku nykysinki. Ainaski me pojankollit. Kilttei ku piänet pirut ainaski. Ainaski jos niilt samoilt tyypeilt nykysi kyssy. Niilt yhä harvemmilt mikkä viäl tämä maailma polkui tallava. Loput asuva tual Skanssimäes tai jossai muual vastaavas paikas, joko kuus jalkka multta noka pääl, taik sit viskattuna siihe mäkke mihi tuhkat saa viskat tuule riapoteltavaks ja satte leviteltäväks.
Nii, mää oli sillo koulust tulos kavereire kans ja menti mettä reuna hermosauhuil ku toi ekaluakka tuntus sillo nii vaikeelt. Lukemine ja laskemine ei oikke maistunu ku olis ollu nii pal muutaki miälekiintost tekemist. Oltti just nautinnollisest vetelemäs sauhui ku eiks se saakeli nutturapää ope tupsahtanu siihe. Ain enne se ol kiärtäny teit pitki kottiis mut ny se jostai ihme syyst oikas tätä mettäpolkku pitki. No sehä sai kauhia härslaaki ku näk meirä siäl tuprutteleva sanka savupilve keskel.
Se huus ja kailot siin naama punasenas ja silmäkki pullistelle pääs jot pari kaveri meinas nialast tumppis ku yrittivä niit pikasest johonki kätkke. Kyl siin tais ol vähä jokane kus sukas ja melkke housu märkänä fundeeratessas, et mitä täst ny sit mahtaaka seurat. Kaik kyl tiäs et koulust ei voi erotta ku alakoulu o iha pakolline ja viäl pari luakka siit ylöspäinki. Tarkkikse mahrollisuus tiätty ol mut ei kukka siihenkä oikke uskonu. Se tuntus nii kaukaselt mahrollisuurelt.
Me ei eres tiäretty et naisopeki ossa kiroil, mut kyl siält sen kitalaest tul kyl iha semmost tekti, et ei semmost äirikiäleoppituntti ol kyl senkoommi tullu ja arvakka jäik se miäle. Tot maar. Ku se siin nuttura tutiste huus räkä lentäe näit kiälletympi lauserakentei ni joka jannu tallens ne visust miälees noi niinku vastase varal. Niit vaik voi tarvit joskus. Meist aika moni ol eläny vähä enemmä ku vähä pumpulis ja heihi se kiälekäyttö iski aika teräväst mut niihi niinku munhunki se ei pal vaikuttanu. Sanavarasto rikkaus kyl enämpiki aiheut torellist ihastust. Me huanomposaset oltti semmosse haukkumisse jo aik paljo naapureitte kinastelui kuunnelles totuttu.
Tiätty tää, et semmost tul kuulttu ope suust ol aikamoine järkytys kyl meillekki joit kait siihe aikka sanotti sakilaisiks. En kyl tiänny oikke miks mut se ol joku semmone sana joka luakitteli meirät pohjasakaks täs yhteiskunnas. Siihe porukka kuulusiva tyäläiste ja varsinki punikkie jälkeläise, vaik sisällissorast ol kulunu jo pariki ikäpolve. Esimerkiks mun isoisä ol punikki, tai oikiammi molemmat ja molemmat kualivakki nikkelihalvaukse. Ne telotetti kuulemma, mut se o vaa kuulopuhet. Varmuut e ol koskka saanu. Ne ku ol kuulemma jottai upseerei punikkie pualel, vaik nykysi sanotaa ettei punikeil mittä upseerei ollu. Ne oliva vaa sekalaissi porukoi jokka ei osannu eres sotti, mut historia o niinku se kirjotetta. Tai niinku voittaja sen kirjotta.
Nii suvaitsevaist ol yhteiskuntarakenne siihe aikka. Määkä e saanu leikki tiän toisel pualel asuvie kakroitte kans ku ne oliva paremppi piirei ja polveutusiva valkosist suvuist. Ei me kakarat semmossi ymmärretty ja leikitti mettäs sulas sovus kunha ne paremmat vanhemmat ei nähny.
Mut ny mää taas hairahtusi aiheest. Munha piti kirjotta siit tupakipoltost. No seuraava päivä ope kirjotti kotimuikkari kaikil ku ol siin sauhutellu ja tais tul muutama tunti jälkkäriiki. Ainaski ussemppa päivän sitä sit istutti koulus koulupäivä jälkke. Muutama saiva selkkäs oikke viimese pääl, mut toisil taas piretti koton puhuttelu.
Niinku mulki. Ukko ja mutsi siin istus vakaval naamal pirttipöyrä ääres, molemmat tupakki tekareis ja pitivä mul kova puhuttelu tupakoinni haitoist. Puhuttelu päätetti nii, et saan sit alkka polttama ku mää tiana omat tupakkirahat. Et nii sii sit kävi. Oikeastas se päätös kyl pitiki - ainaski melkke - muutama haiku sillo tällö lukuuottamat. Mut sen mää oppisi et koulumatkal ei koskka polteltu eikä kuskattu sätki koulusse. Jos ne ol aamul mukan ni ne piilotetti varma paikka aika kauas koulust.jost ne sit voi taas otta mukkas kotti mennessäs.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti